MAMOMI-blogi

Ostin ensimmäisen kamerani kymmenen vuotta sitten opiskellessani viestintää Bredassa, Alankomaissa. Olin aina ollut kiinnostunut visuaalisista taiteista ja etsinyt itselleni sopivinta ilmaisukeinoa jo pitkään. Kynä tai pensseli ei käteeni sopinut, joten päädyin valokuvauksen pariin. Kamerasta muodostui itselleni nopeasti silmän ja mielen jatke, visuaalinen päiväkirja ja ennen kaikkea hahmotusväline, joka auttoi sopeutumaan uuteen ympäristöön. Valokuvaus ja kuvien myöhempi katseleminen teki mahdolliseksi myös arkiympäristöön liittyvien ja kiireessä huomaamatta jäävien asioiden tarkastelun ja pohtimisen. Ensikosketus Aavasaksaan Tutkin ottamieni kuvien kohteita, tiedostettuja ja tiedostamattomia rajauksia, sävyjä ja tunnelmaa. Vertailin otoksiani toisten valokuvaajien kuviin ja toisiinsa ja pyrin ymmärtämään valokuvauksen lainalaisuuksia sekä teoriaa. Tuntuu hurjalta, että tuolloin – vuonna 2009 – laadukkailla kameroilla varustetut älypuhelimet vasta tekivät tul...

Vuosi sitten matkustin ensimmäistä kertaa Ranskaan, missä asuin neljän kuukauden ajan. Vierailin tuon kevään aikana useamman kerran myös Pariisissa. Mielikuvani kaupungista olivat rakentuneet vuosien ajan elokuvien, musiikin, kirjojen sekä ystävien ja sukulaisten matkakertomusten myötä. Minulla oli siis vahva mielikuva siitä, millainen kaupunki Pariisi olisi. Todellisuus kuitenkin yllätti. Osasin odottaa kaupungissa olevan paljon muita matkailijoita ja ihmisiä ylipäänsä, mutta silti ihmismassojen suuruus ja täpötäydet kadut hämmästyttivät. Matkailijat – minä mukaan lukien – kulkivat isoissa joukoissa, valokuvaten ja ihmetellen uutta ympäristöään. Nähtävyyksiä kiertäessäni koin todellakin olevani aito turisti. Champs-Elysées ja muut nähtävyydet olivat täynnä ihmisiä, samoin kuin niiden läheiset kahvilat, metrot ja kadut. Suurkaupungeille tyypillisiä katukaupustelijoita oli paljon, ja kylteissä varoitettiin taskuvarkaista. Tuntui, että ihmisiä – etenkin meitä matkailijo...

Toukokuun 11. päivänä vuonna 1975 kotitalomme antennilla huhuili outo otus. Myöhemmin paljastui, että kyseessä oli turkinkyyhky, alun perin Kaakkois-Aasian asukki. Kyseessä oli lajin ensihavainto Rovaniemeltä, joten olin tehnyt fenologisesti merkittävän havainnon. Lintuharrastukseni oli valmis alkamaan. Jo talvesta 1976-77 lähtien olen osallistunut Luonnontieteellisen keskusmuseon talvilintulaskentoihin. Olen siis tähän päivään mennessä tuottanut arvokasta talviaikaista seuranta-aineistoa noin 7 500 reittikilometrin varrelta. Samalla kuntokin on pysynyt kohtalaisena. Olen ollut osa 1950-luvun puolivälissä käynnistettyä laaja kansalaistiede-projektia, jossa lintuharrastajat laskevat joka talvi noin viidensadan reitin linnut kolme kertaa talvessa. Laskentojen avulla on huomattu muun muassa varpusen ja hömötiaisen vähentyneen viime vuosikymmeninä merkittävästi. Molemmat lajit on uudessa uhanalaistarkastelussa luokiteltu erittäin uhanalaisiksi lintulajeiksi. Myöhemmin kartoit...

Hypsometri on optinen kulmamitta ja sillä mitataan puiden korkeutta metsässä. Relaskoopilla puolestaan arvioidaan puuston pohjapinta-ala hehtaarilla m 2 /ha. Kun tämän tunnuksen lisäksi määritetään hypsometrillä puuston korkeus metreissä ja puuston pääpuulaji, saadaan puuston runkotilavuus (m 3 /ha) relaskooppitaulukoista. Aloitin metsätieteiden opinnot Helsingin yliopistossa vuonna 1980. Ensimmäisen vuoden opintoihini kuului kaikille pakollisena aineena metsänmittaus, joka kytkeytyy vahvasti insinööritieteisiin. Tuolloin metsänmittaus tehtiin maastotyönä hyödyntäen sen ajan parasta mittausteknologiaa. Nykyään laserkeilaus ja muut kaukokartoitusteknologiat ovat vähentäneet ja jopa syrjäyttäneet maastossa tehtävät metsänmittaustyöt. Kolmantena opiskeluvuotena oli vuorossa pääaineen valinta. Päädyin metsänarvioimistieteilijäksi. Puu on metsänarvioimistieteen keskeinen tutkimuskohde. Yksittäisen puun tunnusten tunteminen luo perustan metsikön ja metsäalueen puuston arvioinnille....

Hankkeemme kotisivulla näet kuvataiteilija Markku Akseli Heikkilän valokuvan, jossa peili halkaisee veden pinnan heijastaen samalla palan taivasta.  Kuvaa voi tulkita monella tavalla – esimerkiksi pohtimalla, miten hyvin mittarien avulla on mahdollista hankkia tietoa todellisuudesta. Ovatko mittarit peräti todellisuuden peilejä? Uskallan väittää, etteivät sentään. Mutta sangen kiinnostavia mittarit ovat, samoin kuin se, mitä kaikkea niillä voi tehdä, jos niitä ensin pysähtyy oikein kunnolla tutkailemaan. Ovatko mittarit aina yhteismitallisia eli voiko niistä saatuja lukemia laskea yhteen? Voiko erilaisia ilmiöitä mitata samoilla mittareilla? Voiko samankokoisten yksikköjen yhteen laskemiseen perustuvilla mittareilla ylipäätään hankkia kattavasti tietoa yhteiskunnallisista muutoksista? On selvää, että esimerkiksi matkailun kehitystä ja vaikutuksia täytyy seurata monella muullakin ulottuvuudella kuin pelkästään taloudellisten suureiden kasvuna ja vähenemisenä. Yöpymisvuorokausie...