Kärsimysornitologiasta viiriäisen muniin
Toukokuun 11. päivänä vuonna 1975 kotitalomme antennilla huhuili outo otus. Myöhemmin paljastui, että kyseessä oli turkinkyyhky, alun perin Kaakkois-Aasian asukki. Kyseessä oli lajin ensihavainto Rovaniemeltä, joten olin tehnyt fenologisesti merkittävän havainnon. Lintuharrastukseni oli valmis alkamaan. Jo talvesta 1976-77 lähtien olen osallistunut Luonnontieteellisen keskusmuseon talvilintulaskentoihin. Olen siis tähän päivään mennessä tuottanut arvokasta talviaikaista seuranta-aineistoa noin 7 500 reittikilometrin varrelta. Samalla kuntokin on pysynyt kohtalaisena. Olen ollut osa 1950-luvun puolivälissä käynnistettyä laaja kansalaistiede-projektia, jossa lintuharrastajat laskevat joka talvi noin viidensadan reitin linnut kolme kertaa talvessa. Laskentojen avulla on huomattu muun muassa varpusen ja hömötiaisen vähentyneen viime vuosikymmeninä merkittävästi. Molemmat lajit on uudessa uhanalaistarkastelussa luokiteltu erittäin uhanalaisiksi lintulajeiksi. Myöhemmin kartoitus-