Tarkennus kohti kulttuuriympäristöä
Ostin ensimmäisen kamerani kymmenen vuotta sitten opiskellessani viestintää Bredassa, Alankomaissa. Olin aina ollut kiinnostunut visuaalisista taiteista ja etsinyt itselleni sopivinta ilmaisukeinoa jo pitkään. Kynä tai pensseli ei käteeni sopinut, joten päädyin valokuvauksen pariin. Kamerasta muodostui itselleni nopeasti silmän ja mielen jatke, visuaalinen päiväkirja ja ennen kaikkea hahmotusväline, joka auttoi sopeutumaan uuteen ympäristöön. Valokuvaus ja kuvien myöhempi katseleminen teki mahdolliseksi myös arkiympäristöön liittyvien ja kiireessä huomaamatta jäävien asioiden tarkastelun ja pohtimisen. Ensikosketus Aavasaksaan Tutkin ottamieni kuvien kohteita, tiedostettuja ja tiedostamattomia rajauksia, sävyjä ja tunnelmaa. Vertailin otoksiani toisten valokuvaajien kuviin ja toisiinsa ja pyrin ymmärtämään valokuvauksen lainalaisuuksia sekä teoriaa. Tuntuu hurjalta, että tuolloin – vuonna 2009 – laadukkailla kameroilla varustetut älypuhelimet vasta tekivät tul