MAMOMI-blogi

Hauskaa vappua kaikille! Voimme iloksemme ilmoittaa, että MAMOMI-hankkeemme loppuraportti on ilmestynyt tänään Valtioneuvoston kanslian julkaisusarjassa. Tässä suorat linkit tiedotteeseen, raporttiin ja Policy Brief -rinnakkaisjulkaisuun Tiedote: https://tietokayttoon.fi/artikkeli/-/asset_publisher/10616/tutkimus-vierailukestavyys-kannustaa-kulttuuriymparistojen-vastuulliseen-kehittamiseen Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminta Tutkimus: Vierailukestävyys kannustaa kulttuuriympäristöjen vastuulliseen kehittämiseen Opetus- ja kulttuuriministeriöValtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminta 30.4.2020 9.27 Tiedote 298/2020 Loppuraportti: https://tietokayttoon.fi/julkaisut/raportti?pubid=URN:ISBN:978-952-287-934-9 Veijola, Soile ja Kyyrö Kati toim. (2020) Kestävän matkailun monitieteiset mittarit kulttuuriympäristöissä.  Pysyvä osoite Valtioneuvoston julkaisuarkistossa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-934-9 Raportin tekijät: Soile Veijola, Kati Kyyrö, Jukka

MAMOMI-hanke jatkuu ensi vuoden puolelle. Kuulumisiin siis myös blogien merkeissä silloin! Soile Veijola ja Kati Kyyrö

Loin profiilin Airbnb:n kesällä 2013. Tuolloin Rovaniemellä oli seitsemän Airbnb-kohdetta, niiden joukossa oma kotimme. Vuokrasin kodin tuona kesänä viikoksi etelä-suomalaiselle perheelle oman kesälomareissumme aikana. Seuraavana jouluna kodissamme majoittui Hongkongilainen pariskunta muutaman yön viettäessämme itse joulun muualla. Korvausta pyysin 40 euroa yöltä. Airbnb oli tuolloin vielä varsin tuntematon ilmiö. Minua matkailijoiden majoittaminen kodissani kiehtoi, mutta moni muu oudoksui – vuokrata nyt omaa kotia tuntemattomalle. Reilut kuusi vuotta myöhemmin tätä tekstiä kirjoittaessani Airbnb-kohteita on Rovaniemellä tarjolla matkailusesongin aikaan liki tuhat ja kesälläkin lähes satakertainen määrä verrattuna oman Airbnb-profiilini luomisen ajankohtaan. Keskimääräinen vuorokausihinta on joulukuussa melkein 200 euroa, kesälläkin 85 euroa. Rovaniemellä tuskin on asukasta, joka ei olisi kuullut Airbnb:stä. Sen verran runsaasti aihetta ja sen moninaisia vaikutuksia on mediassa

Hakusanalla kestävä matkailu löytyy 892 000 hakutulosta. Matkatoimistot lupaavat suojella luontoa, vähentää ilmastonmuutosta ja tukea kestävää kehitystä tuotantoketjuissaan. Ihailtavia ja kunnianhimoisia lupauksia, jotka vaihtelevat arjen kestävistä valinnoista strategisiin linjauksiin. Matkailuala pystyy halutessaan johtamaan esimerkillään. Hyvä näin. WWF:n mukaan tarvitsemme 1.75 maapalloa, jotta maailman ihmisten yhteenlaskettu nykyinen kulutus voidaan kattaa kestävästi. Jos ihmiset kuluttaisivat kuten suomalaiset, tarvitsisimme 3,8 maapalloa. Sinä ja minä lusikoimme parhaillaan tulevien sukupolvien kakkua. Ilmastonmuutoksen ja kuudennen sukupuuttoaallon kiihtyminen ovat tästä ikäviä todisteita. Ratkaisua ongelmiin tarjottiin kuitenkin jo vuonna 1987. Tällöin YK:n alainen Yhteinen tulevaisuutemme -raportti tarjosi ratkaisuksi kestävää kehitystä. Raportin mukaan kestävä kehitys on kehitystä, joka tyydyttää nykyhetken tarpeet viemättä tulevilta sukupolvilta mahd

Katsellessa uusia asuinalueita on helppo havaita luonnon merkitys osana rakennettuja ympäristöjä. Istutetut puut näyttävät jokseenkin orvoilta talorivien välissä. Ehkä samalta tuntuu vielä uusista asukkaista. Vaatii juurtumista. Jos paikalla onkin vanhempia puita, niiden latvuksista huomaa, että täällä on aikaisemmin ollut metsää. Vaikka ympäristö on ihmisen tekemä, ei se vielä tunnu kulttuuriympäristöltä.  Metsänhoitajana – ja luonnontieteilijänä – kiinnitän huomioni usein luonnonympäristöön. Tietenkin puihin, mutta myös muuhun kasvillisuuteen. Olen MAMOMI-hankkeessa kiinnostunut kulttuuriympäristöjen luontoarvoista ja siitä, millaisia vaikutuksia kasvavalla matkailulla on luontoon ja sen monimuotoisuuteen. Luonnonympäristö muodostaa rakennetun ympäristön kanssa toisinaan onnistuneita kokonaisuuksia. Näin varsinkin silloin, kun niihin pääsee muodostumaan ajan myötä erilaisia aineellisia ja aineettomia kerrostumia. Yhdelle ne ovat arkkitehtonisia yksityiskohtia ja toiselle paika

Kahdeksan tutkijaa leireili viikon Aavasaksalla. He testailivat yhdessä ideoitaan, joilla havainnoida, mitata ja arvottaa matkailun vaikutuksia kulttuuriympäristöissä ja työstivät niistä uusia keinoja tehdä matkailusta osa kestävää kehitystä. Voi hyvinkin puhua keinoista , sillä sanan alkujuuri on polussa, jota pitkin löytää perille. Aavasaksan laella kulkee luontopolkuja paikallisille ja matkailijoille: osin maastoon painuneina ja kuluneina, osin mahdollisesti kaukaiseltakin soramontulta kuljetetun sepeliaineksen peittäminä, rakkaisimmilla alueilla suoraviivaisesti koostettuina pitkospuina. Nämä on helppo havaita – toisin kuin ihmisten käyttämän polun vieressä sijaitsevan muurahaiskeon asukkaiden reitti sen poikki: leveä strada (siis muurahaisen mittakaavassa) täynnä edestakaisin kulkevaa työväkeä. Tällä kertaa se huomattiin, koska menossa oli leirin ympäristöekologien opastama osuus yhdessä rakennettavaa polkuanalyysia . Pääsivätpä tutkijat antamaan paikalle ilm

Ostin ensimmäisen kamerani kymmenen vuotta sitten opiskellessani viestintää Bredassa, Alankomaissa. Olin aina ollut kiinnostunut visuaalisista taiteista ja etsinyt itselleni sopivinta ilmaisukeinoa jo pitkään. Kynä tai pensseli ei käteeni sopinut, joten päädyin valokuvauksen pariin. Kamerasta muodostui itselleni nopeasti silmän ja mielen jatke, visuaalinen päiväkirja ja ennen kaikkea hahmotusväline, joka auttoi sopeutumaan uuteen ympäristöön. Valokuvaus ja kuvien myöhempi katseleminen teki mahdolliseksi myös arkiympäristöön liittyvien ja kiireessä huomaamatta jäävien asioiden tarkastelun ja pohtimisen. Ensikosketus Aavasaksaan Tutkin ottamieni kuvien kohteita, tiedostettuja ja tiedostamattomia rajauksia, sävyjä ja tunnelmaa. Vertailin otoksiani toisten valokuvaajien kuviin ja toisiinsa ja pyrin ymmärtämään valokuvauksen lainalaisuuksia sekä teoriaa. Tuntuu hurjalta, että tuolloin – vuonna 2009 – laadukkailla kameroilla varustetut älypuhelimet vasta tekivät tul