Mittari tiedon peilinä
Hankkeemme kotisivulla näet kuvataiteilija Markku Akseli Heikkilän valokuvan, jossa peili halkaisee veden pinnan heijastaen samalla palan taivasta. Kuvaa voi tulkita monella tavalla – esimerkiksi pohtimalla, miten hyvin mittarien avulla on mahdollista hankkia tietoa todellisuudesta. Ovatko mittarit peräti todellisuuden peilejä?
Uskallan väittää, etteivät sentään. Mutta sangen kiinnostavia mittarit ovat, samoin kuin se, mitä kaikkea niillä voi tehdä, jos niitä ensin pysähtyy oikein kunnolla tutkailemaan. Ovatko mittarit aina yhteismitallisia eli voiko niistä saatuja lukemia laskea yhteen? Voiko erilaisia ilmiöitä mitata samoilla mittareilla? Voiko samankokoisten yksikköjen yhteen laskemiseen perustuvilla mittareilla ylipäätään hankkia kattavasti tietoa yhteiskunnallisista muutoksista?
On selvää, että esimerkiksi matkailun kehitystä ja vaikutuksia täytyy seurata monella muullakin ulottuvuudella kuin pelkästään taloudellisten suureiden kasvuna ja vähenemisenä. Yöpymisvuorokausien määrä ja vuosittainen kasvuprosentti eivät anna kattavaa kuvaa matkailusta tai tarjoa mahdollisuutta rakentaa kestävää ja vastuullista matkailupolitiikkaa.
Koska matkailua on kuitenkin jo niin pitkään pidetty nimenomaan taloudellisena voimana, jota tulee seurata matkailun määrälliseen kasvuun liittyvien tunnuslukujen avulla, sen vaikutuksia ja kasvua seuraavat muut mittarit ovat jääneet paitsioon tai omiin erillisiin kestävyysseminaareihinsa. Ekonomiaa ja ekologiaa ei pääsääntöisesti tarkastella rinnan – varsinkaan kulttuuriympäristöissä tai suhteessa paikallisiin yhteisöihin. Uusia ja ennennäkemättömiä mittareita ei olla pontevasti kehitelty.
Laadullisille muutoksille, joista ei voi suorittaa yksinkertaisia laskutoimituksia, ei löydy vakiintuneita seurantajärjestelmiä eikä raportoinnin muotoja julkisessa keskustelussa. Niinpä mikään taho ei oikeastaan tiedä matkailun kasvun kokonais- ja yhteisvaikutuksia.
Tähän tilanteeseen Mamomi-hankkeemme lähtee hakemaan muutosta. Etenemme eri tieteenaloilla selvittämällä ja tutkimalla matkailun rooleja ja vaikutuksia kulttuuriympäristöissä, jotka ymmärrämme samalla myös luontoympäristöinä. Emme tee suurta eroa kulttuurin ja luonnon välillä.
Sovitamme työmme tulokset yhteen syksymmällä tarjoamalla mittausmallin matkailun vaikutusten kokonaisvaltaiseksi seuraamiseksi ja arvioimiseksi. Näin matkailu ei pääse huomaamattaan syömään onnistumisensa edellytyksiä.
Hankkeen omat tutkijat – ja myös kutsuvieraat – kertovat kuulumisiaan tässä blogissa. Pääsette mukaan seuraamaan tutkijoiden ja kehittäjien työtä erilaisissa ympäristöissä.
Sitä ennen: palataanpa vielä hetkeksi kansikuvaamme, peiliin veden ja pilvien virrassa.
Vaikka testaamme hankkeessamme uudenlaisia tulevaisuuden matkailumittareita eri puolella Suomea ja erilaisissa miljöissä, tuomme keskustelumme yhteen eräässä monista, arvokkaista suomalaisista kulttuuri- ja kansallismaisemistamme. Tällä paikalla on erityinen symbolinen asema myös kansainvälisessä matkailuntutkimuksessa.
Matkailun yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen grand old man, Dean MacCannell, nimittäin avasi sittemmin klassikoksi nousseen kirjansa The Tourist lainauksella 1800-luvulla eläneen runoilija Charles Baudelairen runosta Anywhere out of this world.
OIisiko Baudelaire voinut inspiroitua runossaan Pierre-Louis Moreau de Maupertuis’n tutkimusmatkasta Tornionjoen varteen 1736-1737? Siinä matkassa oli kyse astemittauksista, joiden avulla haluttiin selvittää, onko maapallo venynyt tai litistynyt navoiltaan; yksi mittauspisteistä oli Aavasaksa. Maupertuisin ja monen muun ulkomaalaisen matkantekijän kuvaukset Tornionjokilaakson maisemista tekivät paikasta tunnetun niin maailmalla kuin Suomessakin.
Matkailu avarsi. Tutkimus mittasi.
Veteen uppoava peili muistuttaa meitä tietämisen ja siihen sisältyvän mittaamisen vastuullisuudesta. Peili voi heijastaa vain sen, mitä kohti se suunnataan. Kulttuurimaisemat, kuten peilitkin, ovat ihmisten tekemiä. Niin ovat muuten myös luontomaisemat heti kun ne sellaisiksi nimetään.
Baudelaire, Charles (1982) Pariisin ikävä (Le Spleen de Paris, 1869). Suomentajat Väinö Kirstinä ja Eila Kostamo
Hautajärvi, Harri (2014) Autiotuvista lomakaupunkeihin. Lapin matkailun arkkitehtuurihistoria.
MacCannell, Dean (1976) The Tourist. A New Theory of The Leisure Class.
Perhoniemi, Tuukka (2014) Mitan muunnelmat. Miten määritämme maailmaa, ihmistä ja tietoa.
Uskallan väittää, etteivät sentään. Mutta sangen kiinnostavia mittarit ovat, samoin kuin se, mitä kaikkea niillä voi tehdä, jos niitä ensin pysähtyy oikein kunnolla tutkailemaan. Ovatko mittarit aina yhteismitallisia eli voiko niistä saatuja lukemia laskea yhteen? Voiko erilaisia ilmiöitä mitata samoilla mittareilla? Voiko samankokoisten yksikköjen yhteen laskemiseen perustuvilla mittareilla ylipäätään hankkia kattavasti tietoa yhteiskunnallisista muutoksista?
On selvää, että esimerkiksi matkailun kehitystä ja vaikutuksia täytyy seurata monella muullakin ulottuvuudella kuin pelkästään taloudellisten suureiden kasvuna ja vähenemisenä. Yöpymisvuorokausien määrä ja vuosittainen kasvuprosentti eivät anna kattavaa kuvaa matkailusta tai tarjoa mahdollisuutta rakentaa kestävää ja vastuullista matkailupolitiikkaa.
Koska matkailua on kuitenkin jo niin pitkään pidetty nimenomaan taloudellisena voimana, jota tulee seurata matkailun määrälliseen kasvuun liittyvien tunnuslukujen avulla, sen vaikutuksia ja kasvua seuraavat muut mittarit ovat jääneet paitsioon tai omiin erillisiin kestävyysseminaareihinsa. Ekonomiaa ja ekologiaa ei pääsääntöisesti tarkastella rinnan – varsinkaan kulttuuriympäristöissä tai suhteessa paikallisiin yhteisöihin. Uusia ja ennennäkemättömiä mittareita ei olla pontevasti kehitelty.
Laadullisille muutoksille, joista ei voi suorittaa yksinkertaisia laskutoimituksia, ei löydy vakiintuneita seurantajärjestelmiä eikä raportoinnin muotoja julkisessa keskustelussa. Niinpä mikään taho ei oikeastaan tiedä matkailun kasvun kokonais- ja yhteisvaikutuksia.
Tähän tilanteeseen Mamomi-hankkeemme lähtee hakemaan muutosta. Etenemme eri tieteenaloilla selvittämällä ja tutkimalla matkailun rooleja ja vaikutuksia kulttuuriympäristöissä, jotka ymmärrämme samalla myös luontoympäristöinä. Emme tee suurta eroa kulttuurin ja luonnon välillä.
Sovitamme työmme tulokset yhteen syksymmällä tarjoamalla mittausmallin matkailun vaikutusten kokonaisvaltaiseksi seuraamiseksi ja arvioimiseksi. Näin matkailu ei pääse huomaamattaan syömään onnistumisensa edellytyksiä.
Hankkeen omat tutkijat – ja myös kutsuvieraat – kertovat kuulumisiaan tässä blogissa. Pääsette mukaan seuraamaan tutkijoiden ja kehittäjien työtä erilaisissa ympäristöissä.
Sitä ennen: palataanpa vielä hetkeksi kansikuvaamme, peiliin veden ja pilvien virrassa.
Vaikka testaamme hankkeessamme uudenlaisia tulevaisuuden matkailumittareita eri puolella Suomea ja erilaisissa miljöissä, tuomme keskustelumme yhteen eräässä monista, arvokkaista suomalaisista kulttuuri- ja kansallismaisemistamme. Tällä paikalla on erityinen symbolinen asema myös kansainvälisessä matkailuntutkimuksessa.
Matkailun yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen grand old man, Dean MacCannell, nimittäin avasi sittemmin klassikoksi nousseen kirjansa The Tourist lainauksella 1800-luvulla eläneen runoilija Charles Baudelairen runosta Anywhere out of this world.
Oletko jo siinä määrin turta, ettet viihdy enää muualla kuin omassa tuskassasi? Jos niin on, paetkaamme kohti Kuoleman kaltaisia maita. Nytpä tiedän, mitä teemme, poloinen mieleni! Pakkaamme matkalaukkumme ja lähdemme Tornioon. Menkäämme vielä kauemmaksi, Jäämeren perille; vielä kauemmaksi elämästä, mikäli mahdollista; asettukaamme pohjoisnavalle.
OIisiko Baudelaire voinut inspiroitua runossaan Pierre-Louis Moreau de Maupertuis’n tutkimusmatkasta Tornionjoen varteen 1736-1737? Siinä matkassa oli kyse astemittauksista, joiden avulla haluttiin selvittää, onko maapallo venynyt tai litistynyt navoiltaan; yksi mittauspisteistä oli Aavasaksa. Maupertuisin ja monen muun ulkomaalaisen matkantekijän kuvaukset Tornionjokilaakson maisemista tekivät paikasta tunnetun niin maailmalla kuin Suomessakin.
Matkailu avarsi. Tutkimus mittasi.
Veteen uppoava peili muistuttaa meitä tietämisen ja siihen sisältyvän mittaamisen vastuullisuudesta. Peili voi heijastaa vain sen, mitä kohti se suunnataan. Kulttuurimaisemat, kuten peilitkin, ovat ihmisten tekemiä. Niin ovat muuten myös luontomaisemat heti kun ne sellaisiksi nimetään.
 |
| Soile Veijola |
Kirjallisuutta
Baudelaire, Charles (1982) Pariisin ikävä (Le Spleen de Paris, 1869). Suomentajat Väinö Kirstinä ja Eila Kostamo
Hautajärvi, Harri (2014) Autiotuvista lomakaupunkeihin. Lapin matkailun arkkitehtuurihistoria.
MacCannell, Dean (1976) The Tourist. A New Theory of The Leisure Class.
Perhoniemi, Tuukka (2014) Mitan muunnelmat. Miten määritämme maailmaa, ihmistä ja tietoa.
