Minun Pariisini?

Vuosi sitten matkustin ensimmäistä kertaa Ranskaan, missä asuin neljän kuukauden ajan. Vierailin tuon kevään aikana useamman kerran myös Pariisissa.

Mielikuvani kaupungista olivat rakentuneet vuosien ajan elokuvien, musiikin, kirjojen sekä ystävien ja sukulaisten matkakertomusten myötä. Minulla oli siis vahva mielikuva siitä, millainen kaupunki Pariisi olisi.

Todellisuus kuitenkin yllätti.

Osasin odottaa kaupungissa olevan paljon muita matkailijoita ja ihmisiä ylipäänsä, mutta silti ihmismassojen suuruus ja täpötäydet kadut hämmästyttivät. Matkailijat – minä mukaan lukien – kulkivat isoissa joukoissa, valokuvaten ja ihmetellen uutta ympäristöään.

Nähtävyyksiä kiertäessäni koin todellakin olevani aito turisti. Champs-Elysées ja muut nähtävyydet olivat täynnä ihmisiä, samoin kuin niiden läheiset kahvilat, metrot ja kadut. Suurkaupungeille tyypillisiä katukaupustelijoita oli paljon, ja kylteissä varoitettiin taskuvarkaista. Tuntui, että ihmisiä – etenkin meitä matkailijoita – oli joka puolella liikaa.

Liikamatkailu on globaali ongelma, jota on ilmennyt ympäri maailmaa hyvinkin erilaisissa matkailukohteissa. Ilmiöstä on puhuttu myös Ranskassa Nizzan, ja etenkin Pariisin kohdalla. Matkailun vastustaminen ei ole kuitenkaan äitynyt niin rajuksi kuin esimerkiksi Barcelonassa, missä sitä on ilmennyt mielenosoituksin ja protestein.

Matkailun mittaamisen haasteet ovat konkretisoituneet liikamatkailun myötä. Matkailijoiden määrää ja esimerkiksi yöpymisiä mitataan matkailukohteissa yleensä melko tarkasti, mutta kertooko matkailijoiden määrä, pelkkä luku, sittenkään kovin paljoa?

Mikä on matkailijamäärissä tarpeeksi? Mistä tiedetään, että matkailijoita on liikaa?

Ensimmäisen lyhyen Pariisin-vierailuni jälkeen en ollut varma, olinko vieläkään kokenut ”oikeaa Pariisia” – vaikken toisaalta edes tiedä, mitä se tarkoittaa. On esitetty, että liikamatkailun myötä kohde voi pahimmillaan menettää luonteenomaiset piirteensä, jolloin siitä voi tulla ikään kuin imitaatio itsestään.

Matkailukohteen aitouteen ja autenttisuuteen liitetään vahvasti paikallinen kulttuuri ja paikalliset yhteisöt. Eräs ystäväni totesi ennen Ranskaan lähtöäni, että pienempään kaupunkiin on luultavasti helpompi sopeutua asumaan, ja että se on ehkä ”oikeampaa, aidompaa Ranskaa kuin Pariisi”.

Ymmärsin, mitä hän tarkoitti.

Pohdin tuon ajatuksen pohjalta, mikä lopulta määrittää matkailukohteen aitouden tai autenttisuuden? Vaikuttaako esimerkiksi matkailijoiden – tai paikallisten ihmisten – määrä siihen, miten aidolta kohde tuntuu tai näyttää?

Mitä matkailukohteelle – joka on paikallisten ihmisten koti – tapahtuu, jos matkailijamääriä pyritään vain kasvattamaan?

Kokemukset ihmisten paljoudesta ja ruuhkautumisesta ovat henkilökohtaisia – toiselle tungos voi olla ahdistavaa, toiselle taas osa kaupungin henkeä, ja matkailijalle ehkä osa matkakokemustakin. Oma kotikaupunki voi kuitenkin muuttua nopeastikin matkailijoiden suosimaksi, ja pienessä kaupungissa tai kylässä muutos voi olla merkittävä.

 

Tutkimushankkeessamme olemme puhuneet Jukka Jokimäen lintuseurannan pohjalta leikillisesti paikallisten pakoetäisyyksistä: milloin matkailijat käyvät niin lähelle, että paikalliset lähtevät ”karkuun” tai vaihtavat reittiään?

Paikallisten arjen muuttuminen on todellinen ilmiö, liikamatkailun seuraus. Liikamatkailun mittaaminen onkin erityisen haastavaa – mikä on kussakin kohteessa liikaa, ja kenen mielestä?

Ensimmäisen Pariisin vierailuni jälkeen oloni helpottui, kun pääsin takaisin pieneen kotikaupunkiini. Siellä ihmiset eivät puhuneet juurikaan englantia, ja meno oli rauhallista. Matkailijoita ei ollut liiemmin, tai en ainakaan erottanut heitä paikallisista.

Se tuntui aidommalta ja enemmän omalta kokemukseltani paikasta kuin Pariisi missään vaiheessa.

Kati Kyyrö

Kirjallisuutta

Girs, S. (2010). Amélien Pariisi: elokuvan merkitys matkailun strategisessa kehittämisessä. Pro gradu –tutkielma. Lapin yliopisto, Matkailututkimus.

Ilola, H. (2018). Autenttisuutta ja paikkaan sitoutumista - kakkosasukkaana Kemijärvellä. Matkailututkimus, 14 (2), 66­–72. Haettu osoitteesta https://journal.fi/matkailututkimus/article/view/77254

Kyyrö, K. (2019). Matkailun kasvusta liikamatkailuun? Matkailun kasvun diskursiivinen rakentuminen media-aineistossa. Pro gradu –tutkielma. Lapin yliopisto, Matkailututkimus.